tiistai 7. helmikuuta 2017

"Kattokaapas, plikalla on Loirin säkkipilli!" - Vai olisko ollut poikkihuilu?



Tänään ajattelin kertoa teille, mikä sai minut aloittamaan poikkihuilun soittamisen.
Miksi juuri poikkihuilu?


Ala-asteella koitti se päivä, kun nokkahuilujen riipivä ääni täytti luokkahuoneen. Sattuipa niin, että olin suhteellisen taitava. Muistan, kun meidät jaettiin pienempiin ryhmiin, joissa harjoittelimme jotakin kappaletta nokkahuilulla. Musiikinopettaja huomasi tämän tytön taidot ja laittoi minut yhden ryhmän ”opettajaksi”. Nokkahuilun ääni todellakin on karmea, mutta jostain syystä innostuin siitä. 





Innostuin siitä niin paljon, että joinain päivinä ennen koulun alkamista kävin musiikinopettajani yksityistunneilla ja hän opetti minua soittamaan paremmin ja paremmin, nokkahuilua.
Muistan, että siinä ei mennyt kauaa. Siinä, että opettajani kannusti minua hakemaan musiikkiopistoon. Hakisin sisään nokkahuilulla, mutta mitä soitinta menisin opistoon opiskelemaan, jos pääsisin sisään. Vaihtoehdoiksi muodostui viulu tai poikkihuilu. 

Harjoittelin ahkerasti ja sitten se koitti. Pääsykoepäivä. Minua jännitti hirveästi, jos en osaakaan. Nostin nokkahuilun huulilleni ja aloin soittaa. Olin valinnut kappaleen Lintu ja lapsi. Soitto meni hyvin. Sitten seurasi rytmiosuus. Minun piti toistaa taputtaen erilaisia rytmejä. Sekin onnistui.
Pääsin sisään.

Nokkahuilu vaihtui poikkihuiluksi. 



Opiskelin musiikkiopistossa noin kymmenen vuotta, joiden aikana ehdin soittaa jos jonkinlaisissa kokoonpanoissa, orkestereissa ja bändissä. Kävin myös musiikinteoriaopintoja. Kehityin, mutta jossain vaiheessa aloin kapinoida klassista musiikkia vastaan. En jaksanut enää harjoitella niin paljon kuin olisi pitänyt, eikä minua kiinnostanut enää soittaa klassista. Tämä johti siihen, että en saanut juurikaan enää kannustusta opettajien taholta, lähinnä vain dissausta ja tunteen, että en riitä, en ole kyllin hyvä, en pysty. Luonnollisesti nämä negatiiviset tunteet vaikuttivat nuoreen ihmiseen ja lähdin etsimään, josko pop-jazz puolelta löytyisi polkuni musiikkiopistossa, mutta ei. Ei sekään enää auttanut. Päätin lopettaa.

Lopettamispäätös oli tavallaan helpotus, mutta toisaalta se jätti myös jonkinlaisen aukon. Nyt huomaan, että tämä aukko alkoi täyttyä hiljalleen teatterista.

Minulla oli aika pitkä tauko, monta vuotta ennen kuin koin jälleen mielekkääksi tarttua huiluun.
Nyt tilanne oli toinen. Aloin tutkimaan, mitä muuta voisin huilulla soittaa kuin klassista, ja miltä se tuntuisi. Ja sehän tuntui. Yhtäkkiä poikkihuilusta tuli jälleen ystäväni. Aloin soittaa viihdemusiikkia, poppia ja kaikkea mikä tuntui hyvältä. Nyt kun kukaan ei vaatinut soittamaan sitä, siitä tulikin mukavaa.Vähän niin kuin koulun liikuntatunnit. Koulussa liikunta oli karmivaa kilpailua, mutta nyt siitä on tullut miellyttävä osa elämää.




Nyt jopa opetan poikkihuilun soittamista, enkä karta enää klassistakaan musiikkia. Suhtaudun siihen eri tavalla kuin silloin nuorempana. Haen fiilistä, tunteita, en niinkään yritä vain suorittaa mahdollisimman virheettömästi. Tätä ajattelua pyrin siirtämään myös huiluoppilaisiini. On hyvä haastaa itseään oppimaan lisää, mutta ei pidä unohtaa pitää hauskaa ja soittamisesta täytyy nauttia. Kun välittää siitä mitä soittaa, silloin kuulijakin saa enemmän.

Vaikka tähän väliin tahtoisin sanoa, että eri soitinten tunnistaminen voi joillekin olla hankalaa. Olin tässä taannoin soittamassa vanhusten kerhotilassa ja siellä eräs valveutunut vanha herra sanoi kuuluvalla äänellä, kun olin huiluani kokoamassa, että: "Kattokaapas, plikalla on mukanaan Loirin säkkipilli!"

Poikkihuilu soittimena on yllättävän monipuolinen. Sillä pystyy soittamaan oikeastaan mitä vain. Ainut miinus, että soitin on soolosoitin. Sillä ei pysty soittamaan montaa säveltä kerrallaan. Mutta jos nyt pitäisi valita uudelleen. Alanko soittamaan viulua vai poikkihuilua, niin valitsisin edelleen poikkihuilun. Sikäli onnistunut valinta. 


Usein kysytään, onko poikkihuilun soittaminen vaikeaa. Vastaaminen on hankalaa, koska kaikkea voi oppia, jos haluaa. Ja kun on oppinut, ei se sitten niin vaikeaa ole. Toki koko ajan voi oppia lisää, ja oppimisprosessi on usein työlästä, mutta palkitsevaa. 

Kun aloittaa huilun soittamisen, ensimmäinen askel on oppia saamaan suukappaleesta ääni. Tämä voi viedä toisilta enemmän aikaa kuin toisilta, riippuu siitä kuinka nopeasti asian hoksaa. Sitten kootaan koko huilu ja opetellaan pitämään sitä oikeassa asennossa. Opetellaan muutamia säveliä ensin vain vasemmalle kädelle, oikea saa olla samassa asennossa. Siitä siirrytään säveliin, joissa oikean käden sormet liikkuvat ja siitä edetään molempien käsien sormituksiin. Aluksi voi olla hankalaa löytää oikeat nappulat sormille ilman, että niitä joutuu katsomaan, mutta pian sen oppii, kun jaksaa harjoitella. 

Sitten on toki äänen kielittäminen, tuplakielitys, staccatot ja legatot. Nämä kaikki liittyvät soittamiseen, ja tulevat luonnollisesti harjoitusten edetessä. Ja tietysti eri oktaaveissa soittaminen, joka joissakin sormituksissa vaatii vain huulten työskentelyä, jotta samalla sormituksella saadaan oktaavia matalampi ja oktaavia korkeampi ääni.



Tärkeässä roolissa on toki myös hengitys. Miten ottaa happea, miten puhaltaa sitä ulos. Miten saada ilma riittämään. Näitä kaikkia harjoitellaan, ja lopulta hengittäminen soittaessa automatisoituu ja oppii huomaamaan ne kohdat kappaleessa, jolloin voi hengittää, ja kuinka pitkiä fraaseja hapen tulisi riittää.

Tämä kaikki saattaa aloittelijasta kuulostaa vaikealta, mutta asioita täytyy vain lähteä tekemään, jos mielii oppia soittamaan. Soittamalla oppii. Ja sitten kun saa jonkun hankalalta tuntuneen jutun sujumaan, se on tunne, jota varten kannattaa harjoitella.

Monesti myös saatetaan ajatella, että poikkihuilun soittaminen täytyy aloittaa jo ihan lapsena. Ei pidä paikkaansa, sillä poikkihuilun soittamisen voi ihan yhtä hyvin aloittaa aikuisena. Silloin ainakin tietää varmasti, että on itse halunnut aloittaa soittamisen, eikä soita vain siksi, että esimerkiksi vanhemmat tahtovat niin. Kun aidosti itse haluaa soittaa, silloin on paljon motivoituneempi myös harjoittelemiseen. Enkä nyt sano, että lapsi ei voisi olla oikeasti innostunut ja motivoitunut. Tottakai voi ja usein onkin, mutta joskus lapsi saattaa soittaa osaltaan myös siksi, että vanhemmat tahtovat niin.

Mutta vielä huiluista. Poikkihuiluja on paljon erilaisia ja eri valmistajilta. Nämä huilut sopivat hyvin ensimmäiseksi huiluksi.


YFL-212: POIKKIHUILU YAMAHA YFL-212 HOPEOITU OPPILASMALLI E-MEKANISMILLA



Valmistaja: Yamaha

Tuotekoodi: YFL-212

Yamahan perusmalli joka korvaa  vanhan YFL211 mallin, Uusittu muotoilu koneistossa ja CY- suukappale
  • Hopeoitu runko ja CY suukappale
  • E-mekanismi
  • Sisältää kotelon ja suojuspussin

   SOITIN LAINE HINTA 599 €





TJ-3041CDEA: HUILU TREVOR JAMES 10X SUORALLA JA KäYRäLLä SUUKAPPALEELLA.



Valmistaja: Trevor James

Tuotekoodi: TJ-3041CDEA

Trevor James 10x on erinomainen aloittelijan soitin. Tämä malli on voittanut kolme kertaa Englannissa UK Music Industry Award -palkinnon parhaana puupuhaltimena.
  • Hopeoitu runko, suukappale ja koneisto
  • Ulosvedetty koneisto (offset G)
  • Käyrällä ja suoralla suukappaleella
  • E-mekanismi
  • Tukevalla kovalla kotelolla + suojuksella

     SOITIN LAINE HINTA 480 €

 Jos on kovin nuori aloittaessaan, silloin kannattaa aloittaa käyrällä suukappaleella. Se helpottaa käsien ylettymistä näppäimille, kun huilu on koottuna.



JFL700EC: OPPILASHUILU JUPITER KOKOHOPEAPIIPULLA



Valmistaja: Jupiter

Tuotekoodi: JFL700EC

Jupiter-oppilashuilu E-mekanismilla.
  • Uusi EZ/ES suukappale jolla saa helposti laadukkaan äänen
  • Hopeoitu suukappale ja runko
  • Suukappaleessa kokohopeinen 925 piippu joka korostaa ennestään äänen voimakkuutta !
  • E-mekanismi
  • Uusi kotelosuojus olkahihnalla

 SOITIN LAINE HINTA 495 €




Näistä voi sitten siirtyä avoläppäiseen huiluun. Esimerkiksi tällaiseen. Minullakin on tällä hetkellä Miyazawan avoläppäinen huilu. 

MI-PB102RE: KOKOHOPEINEN HUULILEVY JA PIIPPU, HOPEOITU SUUKAPPALE JA RUNKO



Valmistaja: Miyazawa

Tuotekoodi: MI-PB102RE

Uusittu malli, jossa on PARTIAL BRÖGGER -mekanismi
vasemmalle kädelle!
  • Hopeoitu runko ja suukappale
  • MZ-9 suukappale hopeahuulilevyllä
  • Kokohopeinen huulilevy ja piippu
  • E-mekanismi
  • Normaalit kalannahkatyynyt
  • Partial Brögger -mekanismi


 SOITIN LAINE HINTA 1895 €



Lopuksi haluan vielä tarjota teille tämän sävelmän, Kaunotar ja hirviö.


Iloista tiistaita!!

- Suvi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti