tiistai 21. maaliskuuta 2017

Nyt sitä TUNNETTA!

Tänään pohdin, miten näytellä rakkauskohtaus ilman suutelemista.

YouTubestakaan ei ollut mitään apua. Jokainen klippi, jonka hain haulla "Movie love scene" sieltä tulee rakastelukohtaus tai vähintään intohimoinen suutelukohtaus rakkaudentunnustuksen jälkeen.


Mutta miten muuten ilmaista rakkautta? Pitkiä katseita, koskettelua, herkkä tanssi yhtä herkän musiikin tahdissa. Näyttämöllä katsojat pitää vietellä tunnelmaan mukaan. Jos herkkyys ei välity, jää rakkauskohtaus laimeaksi. Tärkeintä olisi saada kohtauksesta uskottava, koskettava. Kaikki tajuavat mitä tapahtuu seuraavaksi, kun rakastunut pari kulkee kohtauksen jälkeen sermin taa samoissa tunnelmissa. Mutta miten rakentaa kohtaus lavalle?

Tätä muun muassa harjoitellaan tämän päivän GRIMM-näytelmän harjoituksissa.
Ehkä kannattaa tulla itse katsomaan millaiseen lopputulokseen tulimme tämän kohtauksen kanssa, toukokuussa tämäkin kohtaus saa ensi-iltansa.

Mutta mitä muita hankalia kohtauksia näytelmissä voi olla? Tappelukohtaus on aina haastava. Miten saada se näyttämään oikeasti uhkaavalta, eikä vain nyrkkien heiluttelulta. Tähänkin auttaa se, että imeytyy kohtaukseen sisälle. Hakee itsestään pelon, vihan ja uhkaavuuden tunteita ja yrittää siirtää näitä tunteita tekemiseen. Kysymys: Miten tämä hahmo reagoi väkivaltaan, aikooko se paeta vai kohtaako uhan? Jos kohtaa, osaako tämä hahmo tapella, onko se tapellut useinkin, vai onko tämä ensimmäinen kerta. Vai, onko tappeleminen tämän hahmon salattu taito, joka nyt yhtäkkiä pulppuaa pintaan hahmon joutuessa uhatuksi? Kysymyksiä on monia, mutta ne on hyvä selvittää, jotta osaa toimia siten, kuin tämä hahmo toimii. Tässä on hyvä klippi teatteritappelusta.



Vaikeisiin kohtauksiin liittyy aina jokin hallitseva tunne. Ehkä juuri sen tähden suurten tunteiden kohtaukset ovat niitä vaikeimpia tehdä, mutta onnistuessaan juuri niistä tulee niitä vaikuttavimpia yleisölle. Ja tunteet haetaan kumminkin jokaisen näyttelijän omista tunnevarastoista. Ne istutetaan roolihenkilön tunteiksi, mutta näyttelijän oman maailman kautta ne kulkevat. Näyttelijän täytyykin osata olla yhtä aikaa auki ja avoin kaikille impulseille, mutta silti rajata ja rajoittaa tunnetta roolihenkilön raameihin sopivaksi. Roolihenkilön tunteet voivat myös olla toisenlaiset mitä näyttelijällä itsellään olisi samassa tilanteessa. Silloin näyttelijän oma reagointi pitää laittaa syrjään ja hakea roolihahmolle samaan tilanteeseen toisenlaiset tunteet. Ei niin helppoa. Mutta palkitsevaa.

Nyt pitää alkaa valmistautumaan tämän päivän harjoituksiin. Tunnetta kehiin!!

-Suvi






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti