tiistai 23. toukokuuta 2017

Kun projekti päättyy



ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!! EN SUOSTU TÄHÄN!
Okei, mä heittäydyn maahan makaamaan kuin pikkulapsi joka ei saa jotain haluamaansa. No, ehkä sekään ei nyt auta.
Kun projekti loppuu, mitä tapahtuu?


Näytelmäprojekteilla on eroja. Joidenkin loppuessa on ihan ok fiilis, ja että näin sen pitikin mennä ja on suht helppoa päästää irti. Joidenkin kohdalla jopa huokaa helpotuksesta, että se loppuu. Mutta nyt! GRIMM ja tämä työryhmä! Mä en tahtois, että tää loppuu vielä, mutta tänään se tapahtuu. Tänään esitämme VIIMEISEN näytöksen tästä huikeasta näytelmästä. Mä en tiedä itkisinkö, huutaisinko vai mitä tekisin, mutta tästä luopuminen on rankkaa. 

Joskus on onni, että joku loppuu. Silloin voi aloittaa uusien ideoiden parissa. Itse en ole kokenut montaakaan kertaa näin, että en tahtoisi jonkun näytelmäprokkiksen päättyvän. Usein on jo niin poikki esityskauden lopulla, että sitä on vain iloinen kun tietää esittävänsä viimeistä näytöstä. Jos kuitenkin nyt kertoisin teille, mitä konkreettisesti tapahtuu, kun projekti päättyy.

Lavasteet puretaan, ja mietitään, meneekö jokin lavaste tai tarpeisto roskiin ja mitä säilytetään. Sitten, kummalle, mulle vai Reijalle rekvisiitat menevät säilytykseen. Omat kamat kohlitaan kasaan lukuisiin kasseihin ja pusseihin ja kotona vasta mietitään, että tuliko kaikki omat takaisin itselle, vai jäikö joku jonnekin matkalle. Joitain rekvisiittoja voi käyttää monessa muussakin näytelmässä, joten paljon myös säilytetään tulevaa varten. Luonnollisesti loppukaronkka kuuluu asiaan. Loppukaronkatkin voivat olla erilaisia. Joskus vain kahvitellaan ja jutellaan työryhmän kanssa, miten meni. Joskus taas mennään vaikkapa syömään. 

Näytelmäprojektin päätyttyä täytyy myös laskea tulot ja menot ja analysoida miten meni taloudellisesti. Tätä seurantaa tehdään toki koko ajan esityskauden edetessä, mutta lopuksi tehdään vielä yhteenveto. Lasketaan myös, montako kävi katsomassa, analysoidaan markkinoinnin tehokkuutta ja mietitään, mikä toimi ja mitä olisi voinut tehdä toisin. Olemme myös jokaisen näytelmämme päätyttyä kiittäneet kaikkia katsojiamme facebookissa ja nettisivuillamme. Tämä on minusta tärkeää, koska yleisö tekee esityksen.
Sitten toki tilitämme saadut lipputulot pankkitilillemme, maksamme tilavuokran, maksamme palkat ja muut mahdolliset kulut, kuten teostomaksut. 

Ja vielä lopuksi tahdon esitellä plussat ja miinukset tästä kyseisestä GRIMM-näytelmäprojektista (nämä ovat täysin mun omia mielipiteitä):

PLUSSAT
Grimmin sadut
Loistava työryhmä
Hieno ja toimiva esitystila
Onnistunut teksti, musiikki ja valot

MIINUKSET
Markkinointi
Yleisömäärä
Kustannukset


Mutta kun jotain päättyy, jotain muuta alkaa.

Hyvää tiistaita ihmiset!

-Suvi

P.S. Ja jos jotain jäi mietityttämään, missä ja milloin tämä viimeinen esitys on, niin Kyrölässä (Laivatie 3, 39100 Hämeenkyrö) klo 19:00. 


tiistai 16. toukokuuta 2017

Tätä ei yleisö näe - Kulissikuhinaa

Yleisö näkee sen, mitä lavalla tapahtuu, mutta mitä yleisö ei näe, siitä kerron nyt.


Tahdon nyt tässä avata juuri tällä hetkellä käynnissä olevan näytelmämme, GRIMM-kun sadut heräävät eloon, kulissielämää. Oho, kuulostaapa pahalta, mutta tarkoitan elämää, jota tapahtuu kulisseissa, yleisöltä piilossa. Työryhmän välinen kemia on ensisijaisen tärkeää. Jos henkilökemiat kohtaa, silloin päästään jo todella pitkälle. Lavalla voidaan pelastaa toinen, voidaan lukea toista, jos toinen on tippumassa. Ja vastavuoroisesti voidaan ruokkia roolihenkilöiden välistä tunnetta, vihaa, pelkoa, rakkautta, inhoa. Kun työryhmän jäsenet tuntevat toisensa tarpeeksi hyvin, ja kaikkien välillä vallitsee luottamus, silloin syntyy jotain, jota ei voi edes sanoin kuvailla. Uskon, että positiivinen energia huokuu näin myös yleisöön, ja hekin saavat näytelmästä paljon enemmän irti.



"Tehdään teatteria!" Teatteri sanana antaa aivan väärän kuvan tästä työstä. Tulee lähinnä mieleen jokin päälleliimattu keinotekoisuus, josta ei välity yleisöön mitään tunnetta. Itse melkein antaisin tälle työlle tällaisen kuvauksen: Toinen elämä. Koska näytellessä saa olla joku muu, voi etsiä omia rajojaan, saa olla ruma ja haavoittuva mutta samalla niin rohkea. Voi olla mitä vaan. En kuitenkaan sanoisi, että näytteleminen olisi todellisten asioiden pakenemista vaan ehkä pikemminkin oman itsensä oppimista ja asioille herkistymistä. Näytellessä täytyy osata kuunnella. Kuunnella vastanäyttelijää, mutta myös itseään. Repliikit täytyy sisäistää ennen kuin niiden sanoma koskettaa yleisöä, tai edes itseä. Täytyy ensin itse uskoa siihen, mitä sanoo, silloin uskoo muutkin.

No, tämä oli lähinnä näyttelijän itsensä kanssa tekemästä työstä, mutta nyt siis siihen kulissikuhinaan. Ennen kuin yleisö saapuu paikalle työryhmämme asettaa lavastuksen kuntoon, jokainen varmistaa, että oma tarpeisto on paikoillaan. Sitten me jutellaan niitä näitä, nauretaan, vitsaillaan ja rentoudutaan. Pidetään hauskaa. Itse oon juuri nyt täydellisen onnellinen siitä, että löytyi juuri tämä työryhmä tähän näytelmään. Ei olisi voinut löytyä parempaa. Kun yleisöä alkaa tulla paikalle, kukin etsiytyy paikoilleen. Teknikko on valmiina, näyttelijät ovat valmiina. Kaikki on valmista. Valot pois, musiikki soimaan, tästä se taas lähtee.

Itselläni on muutama kohta tässä näytelmässä, jossa joudun maskeeraamaan / vaihtamaan vaatteita kulisseissa. Varsinkin jälkimmäinen maskeerauskeikka on tarkkaan ajoitettu, sillä jos aikaa kuluisi yhtään vähemmän, en ehtisi muuntautumaan.  Mutta jos näin kävisi, että en olisi vielä valmis, kun minun pitäisi mennä lavalle, silloin luotan siihen, että näyttelijät lavalla osaisivat improvisoida jotain, kunnes olisin valmis. Mutta aina tähän asti olen ehtinyt.

Väliajalla vaihdamme lavalle toisen puoliajan rekvisiitan ja tarpeiston. Tsekataan, että kaikki on kunnossa, ja sitten odotellaan, että väliaika päättyy. Keskitymme, mutta emme koskaan unohda iloa. Sitten jälleen aloitamme ja vedämme näytelmän loppuun.


Vaikka yleisö voisi ajatella, että kun näyttelijä on kulisseissa, niin silloin hän ei tee mitään, odottaa vain uudestaan omaa vuoroaan mennä lavalle. Mutta se ei ole niin. Koko ajan täytyy seurata näytelmän etenemistä tai maskeerata / vaihtaa vaatteita. Vaikka näyttelijä ei olisi koko aikaa lavalla, hän on kuitenkin koko ajan mukana.

Näytteleminen, ainakin näin siistin porukan kanssa, on parasta mitä tiedän. Parasta. Toivon, että mahdollisimman moni löytäisi tiensä Tukkateatterille katsomaan näytelmäämme, sillä se on oikeasti todella hyvä. Enkä sano tätä sen tähden, että minun täytyy, vaan sanon tämän siksi, että aidosti ajattelen niin. Tahdomme jakaa ilomme teidän kanssa!

Aurinkoista tiistaita ystävät!

-Suvi



sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Onnea äideille!





En muista,
loistiko siinä kodissa
tiskipöytä,
mutta loistivat
lasten silmät
– Pirkko Liisa Linjama –

Hyvää Äitienpäivää! 

tiistai 9. toukokuuta 2017

Luvat kuntoon

Tänään ajattelin kertoa teille näyttämöteoksen luvista. Mitä lupia tarvitaan? Tapahtuman järjestäjän tulee olla tietoinen kaikista luvista, joita tulee hakea, sillä monet ilmoitukset täytyy tehdä hyvissä ajoin. Ja jos tarvittavia ilmoituksia ei ole tehty, poliisi voi keskeyttää tapahtuman.


Jos on odotettavissa, että näytelmää tulee katsomaan kerralla yli 50 henkilöä, silloin täytyy tehdä poliisille ilmoitus yleisötilaisuudesta. Sen voi tehdä sähköisesti täältä:
http://www.poliisi.fi/luvat/ilmoitus_yleisotilaisuudesta.

Yleisötilaisuusilmoitukseen täytyy laatia liitteeksi mm. pelastussuunnitelma. Netistä löytää hyviä mallipohjia, joihin voi oman pelastussuunnitelman laatia, esim. googlen haulla "pelastussuunnitelma malli".

Yleisötilaisuusilmoitukseen täytyy ilmoittaa myös järjestyksenvalvojat.

Sitten täytyy miettiä, tarvitaanko melulupa. Erityisen häiritsevää melua aiheuttavista tapahtumista täytyy ilmoittaa tapahtumakaupungille tai kunnalle. Meidän ei ole koskaan tarvinnut hakea melulupaa, vaikka olemme esittäneet näytelmiämme ulkonakin. Niistä ei ole kuitenkaan aiheutunut ympäristöön liiallista melua.

Sitten on Teosto-ilmoitus.
Tässä on meidän Teosto-ilmoituksemme Urheiluhullu! näytelmässä käytetystä musiikista.
Enää ei tarvitse tehdä erikseen ilmoitusta Teostolle ja Gramexille, vaan tällä yhdellä ilmoituksella tiedot kulkeutuvat molempiin. Tämä vain täytetään ja lähetetään osoitteeseen tapahtumat@teosto.fi.

Teostohan on suomalaisten säveltäjien ja musiikintekijöiden edunvalvontajärjestö, ja Gramex on
esittävien taiteilijoiden ja äänitetuottajien yhdistys, joka huolehtii etupäässä tekijänoikeusasioista.
Eli jos musa on äänitteellä, silloin ilmoitus pitää tehdä myös Gramexille. 




Meidän näytelmissämme ei ole koskaan tarjoiltu alkoholia, joten anniskelulupaa ei ole tarvinnut hakea. Mutta jos tahtoisimme tarjoilla / myydä myös alkoholia, anniskelulupaa voi hakea aluehallintovirastosta
https://yrityssuomi.fi/web/guest/lomake?docid=5668

Luvat täytyy olla kunnossa ennen kuin tapahtuma alkaa. Ja monet luvat täytyy hakea jo kuukautta / kahta kuukautta ennen tapahtumaa. Tosin, viisikin päivää ennen tapahtumaa voi riittää, mutta parempi liian aikaisin kuin liian myöhään. Ja jos vaikka poliisilla on ruuhkaa, silloin omien lupien käsittely voi viedä ajateltua kauemmin.

Mutta nyt luvan kanssa, oikein hyvää tiistain jatkoa!

-Suvi








lauantai 6. toukokuuta 2017

ENSKAPÄIVÄ!

Ei oo Hanski, on ENSKA!
Eli ensi-iltapäivä. 

To do -listalla:

- julisteiden laminointi
Lupasivat että lunta tulee taas, joten laminoitu juliste kestää koko esityskauden roikkua ulkona standissä.


- sapuskoiden valmistaminen työryhmälle.
On meinaan nälkä, kun ensi-ilta on ohi!
Jotain helppoa, jotain mikä käy kaikille, jotain ruokaisaa.
Pikkupizzantynkää ja salaattia.


- mandariinin osto
- ruusujen pakkaaminen

- satukirjan silmäily
- vaatteiden silitys.
Tästä oli työryhmässä kyllä erimielisyyttä. Tanja olis sitä mieltä, että ehdottomasti pitää silittää. Suvi sanoi, että ihan sama. Sami (teknikkomme) sanoi, että Ehkä.
Että elä näitten kanssa!

Nähdään GRIMM -kun sadut heräävät eloon -esityksissä!
Mukavaa viikonloppua! t.Reija

tiistai 2. toukokuuta 2017

AINA EI VAAN JAKSA!

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tervepä terve! Nuo viivat on mun ajatusviivoja tällä hetkellä. Oikeesti. Nyt ei järki kulje, päässä ei liiku mikään. Onko teillä koskaan tällaista oloa? Nyt on ensi-iltaviikko. Pitää varmaan skarpata.


Yrittäminen on ihanaa, mutta joskus, niin kuin esim. nyt, on niin paljon kaikkea kaikkialla, että mihinkään ei ehdi/pysty paneutumaan täysillä. Päässä vain suhisee kun pitäisi taas ottaa lisää informaatiota vastaan. Tapahtuukohan jossain vaiheessa niin, että nää jutut, mitä nyt on päässä, alkaa vain jossain vaiheessa poistumaan päästä sitä mukaa kun uutta tietoa tulee? Toivottavasti kaikki näytelmän repliikit ei poistu päästä. Tai hei, jos ihmiseen voisi asentaa sellaisen RESET napin, jota voisi painaa aina kun haluaa tyhjentää koko kovalevyn, jotta voi ottaa taas uutta vastaan? No joo, ehkä se ei toimisi, koska on kiva myös muistaa asioita.

Joskus informaatiotulva on vaan niin valtava, että ei vaan pysty sisäistämään kaikkea, tai muistamaan, mitä pitikään tehdä just nyt. Mun kalenteri on aina tupaten täysi. Merkkaan aina tehdyn asian kohdalle "OK" ja päivän päätteeksi voin tarkistaa, tuliko kaikki tehtyä. Jos en tekisi näin, en muistaisi tehdä puoliakaan. Ja usein iltaisin väsyttää niin paljon, etä vain toljotan tv:tä, kun en jaksa tehdä muutakaan.

Olisi aivan järkyttävää jos en voisi pitää koskaan yhtään lomaa. En selviäisi. Tuntuu NIIN oudolta, kun jotkut, yrittäjät varsinkin, sanovat, että he eivät pidä lomaa ollenkaan, että he eivät VOI pitää lomaa.

Joskus olen ajatellut, yrittäjänä olemisen aikana, että pitäisikö lopettaa ja mennä jonnekin muualle töihin. Mutta melkein heti olen ajatellut, että ei, mä haluan tehdä tätä, just tätä ja juuri nyt. Eihän tulevaisuudesta kukaan tiedä, mutta just nyt tää on mun juttu. Ja sitten mietin tätä työn määrää. Joka päivä teen n. 9-10 tuntia töitä ja palkasta ei oo koskaan takuuta. Onneksi tiedän, että rahaa on tulossa, siksi tätä jaksaa ja haluaa panostaa aina vain enemmän. Ja mä niin tykkään tästä! Toisinaan on vaan tosi raskasta, mutta eiköhän se kuulu tähän, että aina joskus on raskaampaa.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Enempää ei kulje. Joten parasta lopettaa tämä teksti tähän ja suunnata kohti GRIMM-harjoituksia. Mut hei, me kaikki selvitään näistä raskaammistakin ajoista. Varmasti.

-Suvi