tiistai 12. syyskuuta 2017

Harrastus - uhka vai mahdollisuus?

Hyvää päivää ystävät!


Syksyn tietää alkaneen siitä, että lehdet kellastuvat, sade ja viima tunkeutuvat takin sisään ja illat pimenevät. Mutta syksyn tietää alkaneen myös siitä, että harrastustoiminta alkaa. Eilen oli ensimmäinen Lauluyhtye Vocalsin harjoituskerta ja tänään oli ensimmäinen lasten näytelmäkerhokerta.

Minusta on hienoa tarjota harrastustoimintaa, sillä harrastaminen on hyödyllistä mutta myös mukavaa yhdessäoloa. Olen niin onnellinen Vocalsin laulajista, koska he ovat niin ihania ihmisiä. Iloisia ja avoimia, sellaisista ihmisistä minä pidän. Myös tämän päivän lapsoset näytelmäkerhossa olivat hyvin reippaita ja energisiä, mutta myös hyvätapaisia.

Mitä kaikkea sinä olet harrastanut? Ja mistä kaikesta olet alkuun innostunut, mutta johon olet pian kyllästynyt tai se on muuten vain jäänyt. Varmasti meillä jokaisella on tällaisiakin harrastuksia, joihin on alkuun hurahtanut, mutta jotka ovat myöhemmin osoittautuneet vähemmän kiinnostaviksi tai aika ei vain ole riittänyt niiden harrastamiseen. Myös raha voi olla este monen harrastuksen kohdalla.

Harrastuksen kuuluu minusta olla ennen kaikkea mukavaa. Toki se saa olla haastavaakin, jos mielii kehittyä, mutta harrastukset ovat usein vastapainoa työlle tai muulle toiminnalle, jota arkena tekee. Harrastus toki voi olla myös työtä tukevaa toimintaa. Esimerkiksi liikuntaharrastuksethan tukevat työssä jaksamista ja oman hyvinvoinnin edistämistä. Samoin monet muut harrastukset, kuten musiikki. Silloin kun harrastuksesta alkaa tulla taakka, sellainen, jonne ei jaksaisi enää raahautua tai jota ei jaksaisi opiskella, sellaisen harrastuksen kohdalla kannattaa minusta miettiä, mitä mieltä siinä enää on? Ketä varten sitä tekee? Jos vastaus on, että harrastaa siksi, että se tuottaa itselle iloa, silloin harrastus on yhä oikea, mutta jos se tuottaa ylimääräistä ahdistusta ja stressiä, silloin kannattaa miettiä sen lopettamista.

Minusta ei myöskään tarvitse harrastaa vain siksi, että niin muutkin tekevät. Harrastaa kannattaa vain, jos itse niin haluaa tehdä. Monilla pelkkä työ saattaa olla niin vaativaa henkisesti kuin fyysisestikin, että on täysin ymmärrettävää olla harrastamatta mitään. Levätäkin täytyy. Ei ole mitään mieltä juosta harrastuksiin vain tavan vuoksi. Itseään täytyy kuunnella.

Harrastuksiin saa myös kulumaan rahaa, jos niin haluaa. Voi ostaa uusia treenivaatteita, kenkiä, kasseja, joogamattoja, käsipainoja, jumppakuminauhoja ja vaikka mitä muuta. Ja toki urheilutarvikkeiden sijasta voi kuluttaa rahaa vaikka kielikursseihin, muuhun oppimateriaaliin, soittimiin, nuotteihin, musiikinteko-ohjelmiin ja mihin vain. Moni harrastus ei kuitenkaan vaadi paljoakaan rahaa. Ja voi harrastaa myös täysin ilmaiseksi. Voi vaikka mennä metsään, ulkoilla, nauttia rauhasta, ystävistä, lukea. Kyllä te tiedätte.


Ihanaa tiistaita! 💓

-Suvi


tiistai 5. syyskuuta 2017

Toteuttajan päivä

Viime blogikirjoituksesta onkin vierähtänyt aikaa.
Mutta nyt,
HYVÄÄ YRITTÄJÄN PÄIVÄÄ!

 

Aloin pohtimaan suomenkielistä sanaa Yrittäjä. Sanassa on heti jollain tavalla kaikkia yrittäjiä halventava sävy, koska heti tulee mieleen, että yrittäjät aina vain yrittävät ja yrittävät, mutta eivät saa mitään aikaan. Miksi yrittäjä -sana ei voisi olla vaikka toteuttaja tai uudenluoja tai vaikka vain itsensä työllistäjä. Tottahan on, että yrittäjien urapoluilla on väkisinkin aisoita, jotka ovat jääneet siihen yrityksen tasolle. Kaikki ei aina toimi tai toteudu, vaikka olisivat kuinka hyviä ideoita. 

Toisaalta, yrittäjät ovat rohkeita. He uskaltavat toteuttaa ideoita, joita ei välttämättä voisi muita reittejä pitkin edes toteuttaa. Yrittämisessä on aina riskinsä. Riskejä pitää vain osata arvioida. Aina ei voi kuitenkaan varmaksi tietää, miten jokin palvelu/tuote menestyy, vaikka alustavat riskianalyysit olisivat olleet suht pieniä. Mutta tässäkin, jos puhutaan samassa lauseessa yrittäjistä ja riskeistä, varsinkin silloin korostuu yrittäjä-sanan loputon arvaamattomuus. Koko ajan ollaan kuin heikolla jäällä. Jos taas puhuttaisiin toteuttajista ja riskeistä, silloin arvostus vain lisääntyy toteuttajia kohtaan. "Vau, hän on toteuttaja, ei kaihda riskejä, peloton oman elämänsä herra". Ja ehkä jopa menestyjä.

Eihän englanninkielessäkään puhuta yritäjistä nimellä tryer, vaan se on entrepreneur. Vau, Entrepreneur. Paljon parempi kuin yrittäjä. Samoin yritys on englanniksi company tai firm. Kyllähän suomessakin voidaan puhua firmasta, mutta on sekin minusta jotenkin kolkko nimitys. "Olen yrittäjä ja mulla on firma". Juu, siinähän yrität. Varsinkin jos puhutaan pienistä yrityksistä niin kuin esimerkiksi me. Monet jopa hämmästelevät sitä, että meillä on Oy. Kun tällaiset luovan alan yritykset ovat sitä humpuukia, pehmeitä arvoja, ei mitään oikeaa työtä. Vähän puuhastellaan ja touhutaan, ilmaiseksi osin, koska me vain niin rakastetaan tätä, että rahaa ei tarvitse saada. 

Onko se sitten niin, että työ on totuttu ajattelemaan sellaisena asiana, josta ei kuulu tykätä? Ja jos siitä tykkää ja on oma yritys sen ympärillä, niin onko se silloin automaattisesti puuhastelua? Harrastamista? Jos kansalaisopistossa olisi kurssi nimeltään Drama Queen Oy, tai mikä tahansa muu yritys, sille kurssille ehkä voisi aluksi osallistua moni. Mutta kun "harrastaisivat" sitä 5-6 päivää viikosta 8-10 tuntia päivässä, voisi osallistujamäärä karsiutua hyvin nopeasti. Plus ajatustyötä vielä päivän päätyttyä ja vapaa-ajalla. Ja ei voi ajatella niin, ainakaan näin pienessä yrityksessä, että "kyllä tämän hoitaa sitten joku muu, jos minä en hoida". Mutta kun ei hoida. Onnekkaassa tilanteessa joitain asioita voi jakaa toisen osakkaan tai työntekijän kanssa, että kaikesta ei tarvitse selviytyä yksin, mutta on niitäkin, jotka tekevät ihan kaiken yksin. 

Ei yrittäminen ole mitään "yrittämistä". Kyllä, yrittäjät kokeilevat eri asioita, mikä toimii ja mikä ei, tottakai, mutta päätavoite on siinä toteuttamisessa, myymisessä. Ei hienojen tuotteiden/palveluiden luomisessa ole mitään arvoa, jos niitä ei saa kaupaksi, muiden nähtäville, muiden koettavaksi. Toki palvelun tulee olla hyvä sitten kun sitä päästään asiakkaalle toteuttamaan, mutta noin lähtökohtaisesti myynti on yrityksessä hyvin tärkeässä roolissa.

Voitaisiinko keksiä uusi sanasto yrittämisestä? Oma ehdotukseni olisi tällainen:

Yrittäjä = Toteuttaja
Yritys = Toteutus
Yrittäminen = Toteuttaminen

Millainen olisi sun ehdotus uudeksi yrittäjyys -sanastoksi?



Hyvää Toteuttajan päivää ystävät!


-Suvi