tiistai 5. syyskuuta 2017

Toteuttajan päivä

Viime blogikirjoituksesta onkin vierähtänyt aikaa.
Mutta nyt,
HYVÄÄ YRITTÄJÄN PÄIVÄÄ!

 

Aloin pohtimaan suomenkielistä sanaa Yrittäjä. Sanassa on heti jollain tavalla kaikkia yrittäjiä halventava sävy, koska heti tulee mieleen, että yrittäjät aina vain yrittävät ja yrittävät, mutta eivät saa mitään aikaan. Miksi yrittäjä -sana ei voisi olla vaikka toteuttaja tai uudenluoja tai vaikka vain itsensä työllistäjä. Tottahan on, että yrittäjien urapoluilla on väkisinkin aisoita, jotka ovat jääneet siihen yrityksen tasolle. Kaikki ei aina toimi tai toteudu, vaikka olisivat kuinka hyviä ideoita. 

Toisaalta, yrittäjät ovat rohkeita. He uskaltavat toteuttaa ideoita, joita ei välttämättä voisi muita reittejä pitkin edes toteuttaa. Yrittämisessä on aina riskinsä. Riskejä pitää vain osata arvioida. Aina ei voi kuitenkaan varmaksi tietää, miten jokin palvelu/tuote menestyy, vaikka alustavat riskianalyysit olisivat olleet suht pieniä. Mutta tässäkin, jos puhutaan samassa lauseessa yrittäjistä ja riskeistä, varsinkin silloin korostuu yrittäjä-sanan loputon arvaamattomuus. Koko ajan ollaan kuin heikolla jäällä. Jos taas puhuttaisiin toteuttajista ja riskeistä, silloin arvostus vain lisääntyy toteuttajia kohtaan. "Vau, hän on toteuttaja, ei kaihda riskejä, peloton oman elämänsä herra". Ja ehkä jopa menestyjä.

Eihän englanninkielessäkään puhuta yritäjistä nimellä tryer, vaan se on entrepreneur. Vau, Entrepreneur. Paljon parempi kuin yrittäjä. Samoin yritys on englanniksi company tai firm. Kyllähän suomessakin voidaan puhua firmasta, mutta on sekin minusta jotenkin kolkko nimitys. "Olen yrittäjä ja mulla on firma". Juu, siinähän yrität. Varsinkin jos puhutaan pienistä yrityksistä niin kuin esimerkiksi me. Monet jopa hämmästelevät sitä, että meillä on Oy. Kun tällaiset luovan alan yritykset ovat sitä humpuukia, pehmeitä arvoja, ei mitään oikeaa työtä. Vähän puuhastellaan ja touhutaan, ilmaiseksi osin, koska me vain niin rakastetaan tätä, että rahaa ei tarvitse saada. 

Onko se sitten niin, että työ on totuttu ajattelemaan sellaisena asiana, josta ei kuulu tykätä? Ja jos siitä tykkää ja on oma yritys sen ympärillä, niin onko se silloin automaattisesti puuhastelua? Harrastamista? Jos kansalaisopistossa olisi kurssi nimeltään Drama Queen Oy, tai mikä tahansa muu yritys, sille kurssille ehkä voisi aluksi osallistua moni. Mutta kun "harrastaisivat" sitä 5-6 päivää viikosta 8-10 tuntia päivässä, voisi osallistujamäärä karsiutua hyvin nopeasti. Plus ajatustyötä vielä päivän päätyttyä ja vapaa-ajalla. Ja ei voi ajatella niin, ainakaan näin pienessä yrityksessä, että "kyllä tämän hoitaa sitten joku muu, jos minä en hoida". Mutta kun ei hoida. Onnekkaassa tilanteessa joitain asioita voi jakaa toisen osakkaan tai työntekijän kanssa, että kaikesta ei tarvitse selviytyä yksin, mutta on niitäkin, jotka tekevät ihan kaiken yksin. 

Ei yrittäminen ole mitään "yrittämistä". Kyllä, yrittäjät kokeilevat eri asioita, mikä toimii ja mikä ei, tottakai, mutta päätavoite on siinä toteuttamisessa, myymisessä. Ei hienojen tuotteiden/palveluiden luomisessa ole mitään arvoa, jos niitä ei saa kaupaksi, muiden nähtäville, muiden koettavaksi. Toki palvelun tulee olla hyvä sitten kun sitä päästään asiakkaalle toteuttamaan, mutta noin lähtökohtaisesti myynti on yrityksessä hyvin tärkeässä roolissa.

Voitaisiinko keksiä uusi sanasto yrittämisestä? Oma ehdotukseni olisi tällainen:

Yrittäjä = Toteuttaja
Yritys = Toteutus
Yrittäminen = Toteuttaminen

Millainen olisi sun ehdotus uudeksi yrittäjyys -sanastoksi?



Hyvää Toteuttajan päivää ystävät!


-Suvi






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti