maanantai 30. lokakuuta 2017

"Jalka nousee ja musa soi" Catsia katsomassa






Oikeastaan minun ei pitänyt mennä katsomaan Cats-musikaalia Tampereen Teatteriin, koska en yleensäkään pidä musikaaleista, olen puheteatteri-ihminen. Puheteatteri-ihmisen lisäksi olen vielä koiraihminen. En ole tanssi-ihminenkään, sillä koreografioiden hienouksista en tajua mitään.
Mutta runoihminen olen ja erityisesti rakastan T.S.Eliotin runoja.


Thomas Stearns Eliot.


Catsin käsikirjoitus perustuu Eliotin kissarunokirjaan Old Possum´s Book of Practical Cats.
Upean musiikin on säveltänyt Andrew Lloyd Webber. Hänen kynästään ovat lähteneet myös Jesus Christ Superstar, The Phantom of Opera ja lukuisat muut suosikit.
Cats on maailman suosituin musikaali. Yritän löytää vastauksen kysymykseen Miksi.


Omalta kannaltani Catsin suurin heikkous on siinä, että musikaalissa ei ole alkeellisintakaan juonta. Kissarunot ovat oivallisia ja Jukka Virtasen aikoinaan taidokkaasti suomentamia.
Tampereen teatterin versioon on lisätty uusi rooli, Rotta, jota Risto Korhonen lupaavasti esittää.
Tämä rotta haluaa olla kissa ja hän pääseekin näyttämölle, mutta Rotan ja kissojen kesken ei synny mitään kutkuttavaa konfliktia. Eikä rotasta lopultakaan kissaa tule. Olisihan se ollut kiva, jos jollakin roolilla olisi ollut draamankaarentynkää edes.








Kissojen välillekään ei muodostu kissatappeluita tai taistelua valta-asemista. Ehei, suuri osa esityksestä kuluu kissojen kyhnytellessä toisiaan tanssin ja laulun lomassa.


Kissat vain esitellään yksi toisensa jälkeen. Musiikki ei vaikene hetkeksikään ja se onkin
on tarttuvaa ja melodista. Kukapa ei muistasi Memories-kappaletta ainakin Barbra Streisandin tulkitsemana, jonka voit kuunnella tästä. Ilotulituskin kaipaa kuitenkin suvantovaiheensa.


Paras runo kertoo teatterikissa Gusista (Tero Harjunniemi). Koska teatterikissa on vanha ja sairastaa Parkinsonin tautia, niin Harjunniemen herkkää laulua ei peitetä liian kovaa soitetulla musiikilla.


Ensimmäinen näytös oli miellyttävää kuultavaa, koska "volat eivät olleet vielä kaakossa". Toisessa näytöksessä minä ja edessäni istunut pikkupoika laitoimme kädet välillä korville.
Rivi 4 ei siis ehkä ole paras mahdollinen paikka, joten kannattaa valita lippunsa taaempaa, niin tätä ongelmaa ei ehkä ole, näin ainakin vakuutti nainen, jonka kanssa minulla oli ilo jutella väliajalla. Joka tapauksessa suosittelen korvatulppia ainakin lapsille.


Toisessa näytöksessä oli myös joitakin voimakkaita valoefektejä, joten migreeniin taipuvaisena minun piti välillä korvien lisäksi sulkea silmätkin. (Tässä vaiheessa olin iloinen, että sain lipun lahjaksi)


Olihan esityksessä hyvääkin. Nimittäin puvut. Tuomas Lampinen on suunnitellut kissoille puvut, joissa on vain sen verran karvaa, että tanssijoiden sulavat liikkeet näkyvät hyvin.
Jos juoni ei yhdistäkään kissojen tarinoita, niin onneksi sentään kissojen puvuissa on yhtenäisyyttä.


Myös Jonna Lindströmin suunnittelemat peruukit kiinnittävät huomion, sillä tarjolla on mm.kuparinväristä valkkia. Ei ihan tavismeininkiä.


En tainnut löytää vastausta siihen, miksi Cats on maailman suosituin musikaali.


In my beginning is my end. -T. S. Eliot




Mukavaa alkuviikkoa!


Reija























Ei kommentteja:

Lähetä kommentti