sunnuntai 15. lokakuuta 2017

"Otetaanpa perheen hajoaminen, syöpä ja pornoaddiktio ja tehdään näistä aineksista hauska näytelmä!""



Long time no see! Rupesin jo miettimään, että minulta ovat blogikirjoitusten aiheet loppuslut, mutta sitten lähdinkin ajelemaan Poriin teatteria katsomaan ja Elämä kunnossa -esitys (ja oikeammin pyyntö että kertoisin siitä rehellisen mielipiteeni) saikin kirjoitusintoni taas heräämään. So I am back! 

Kulttuuritehdas Kehräämö


Ensinnäkin  Kulttuuritehdas Kehräämö on todella miellyttävä paikka, siis sitten kun olin lopulta löytänyt Porin kaaosmaisessa  liikenteessä perille.

Olin todella iloinen, että katsomo oli rakennettu perinteisesti eikä tarvinnut tunkea  ventovieraiden pöytään tai  yrittää katsoa esitystä niska kenossa.Kahvia ja muitakin virvokkeita sai ostaa baarista ja viedä ne mennessään katsomon puolelle.

Sain hyvän paikan suht takaa, mutta koska siellä on nouseva katsomo, niin paikka oli ihan jees. Kehräämön teatterisaliin on vapaavalintaiset paikat, joten perillä kannattaa olla ajoissa varaamassa paikkaa (eikä siis jäädä sekoilemaan liikenteeseen, kuten allekirjoittanut).



Innostuin Elämä kunnossa –näytelmästä, koska sen sanottiin yhdistävän stand-upia ja perinteistä näytelmää.  Kuten se sitten tekikin. Mietin, että millainen tuo yhdistelmä olisi. 


Kupletin juoni


on lyhykäisyydessään se, että kolme stand-up koomikkoa (Anitta Ahonen, Toni Jyvälä, Rami Valli) hakeutuvat ratkaisukeskeisen terapeutin aka coachin (Kai Tanner) pakeille ja sitten aletaan käsitellä perhehelvettiä, pelkoja,sairauksia ja addiktioita. Eikä elämä taida ihan kaikilta osin olla kunnossa.

En tuntenut entuudestaan ollenkaan Rami Vallia tai Kai Tanneria enkä ollut etsinyt heistä mitään tietoja etukäteen. Toni Jyvälä on tv:stä tuttu. Joten siis edessä oli minulle liki tuntematon herrakööri ja mutta sitäkin tutumpi tamperelainen stand-up-koomikko ja opiskelutoverini Anitta Ahonen.

Tapaus Valli


Seuraan nykyään Instagramissa useita ruotsalaisia feministejä ja olen tullut entistä allergisemmaksi vanhoille vitseille, joissa naisille ja miehille tarjoillaan vain stereotyyppisiä rooleja. Niinpä pelkäsin pahinta, kun kaupungin parhaalta kiinteistövälittäjältä näyttävä Rami Valli singahti lavalle vauhdikkaan videokuvan saattamana.Vaan ei. Isähommista olikin tarjolla uusi näkökulma ja raadollista todellisuutta. En vielä ennen ole nähnyt kenenkään vääntävän vitsiä yökastelijalapsesta.


Tapaus Ahonen


Minä kuten kaikki muutkin naiset näyttivät odottavan Anitta Ahosta lavalle, sen verran mahtavan ja äänekkään vastaanoton hän saikin. Eikä syyttä. Heti tuli aikamoista stand-up-tykitystä. Tykkäsin!
Tosin pelkäsin tuossa vaiheessa, että Ahosen rooli onkin vain esiintyä vierailevana stand-up-koomikkona näytelmässä. Mutta onneksi tulossa oli vielä retriittikohtaus ja mahtava kuolinilmoitusten analysointikohtaus. 


Tapaus Jyvälä

 

Jyvälän pornoaddiktion käsittely ei ihan uponnut meikäläiseen, koska en tajunnut, että jutut perustuivat todellisuuteen. Ajattelin, että tää on jokin keksitty juttu. No tänään sitten googlailin vähän ja joo. Nythän näen asian ihan eri tavalla. Rohkeaa. 

Toni Jyvälä on hyvä näyttelijä ja pitipä tähän kirjoittaa, että tästä nuorestamiehestä vielä kuullaan, koska oletin että hän on vähän päälle parikymppinen hujoppi. Nonni, googlailu taas toi eteen tosiseikan, että hän on 35! Siis täh! Mut miehellä hyvä ääni ja loistava kehonkieli. Tykkäsin kyllä.

Ratkaisukeskeinen elämäntapavalmentaja Tanner


Kai Tannerin  terapeutti taas jäi vähän ohueksi, koska hän oli valmentaja, jonka piti auttaa muita, eikä hänpäässyt kertomaan omista ongelmistaan. Mutta olihan hänen roolissaan jotain Monsieur Mossea. Jos nuorempi lukija ei tiedä, kuka hän on, niin ainahan voi -googlettaa!

Vaikka valkokankaalle heijastetut hashtagit ja filminpätkät toivat elävyyttä, niin toisaalta ne pakottivat terapeutin olemaan liikaa näyttämön sivuilla. Tämä tietysti söi Tannerin mahdollisuuksia ottaa kehonsa ja tila käyttöön. Ohjaaja Tapio Kankaanpää olisi voinut tässä ehkä hieman skarpata.


Ohjauksesta ja kässäristä


Kaukaa katsottuna näyttämöstä jäi myös kuva, ettei se ole kovin syvä, joten paikoitellen näyttämöllä näytti olevan ahdasta. Mutta tällehän ei voi mitään, näyttämö on se mikä on. Valaistus ei aina toiminut parhaalla mahdollisella tavalla, kun vuorollaan jokaisen näyttelijän kasvot olivat pimennossa.

Käsikirjoituksen punainen lanka oli melko löyhällä ja itse tietysti tämmöisenä ”vanhan liiton ohjaajana” olisin halunnut nähdä tiukempaa dramaturgiaa, niin että stand-up olisi ollut renki eikä isäntä. Nyt jokaisen "potilaan" tarina rönsyilee omaan suuntaansa.

Tabuaiheet käsittelyssä...you name it.

Arvostan todella sitä, miten Rakastajat-teatterin työryhmä toi yleisön eteen asioita, joista mieluusti vaietaan. Perhehelvetti, pornoaddiktio, syöpä, muut sairaudet, kuolema…you name it. Elämä kunnossa -esitys käsittelee tabuaiheita luonnollisesti ja huumorilla. Roisimmistakaan jutuista ei puutu lämpöä.
Ei sitä olisi heti uskonutkaan, kuinka paljon hauskuutta saa irti vaikkapa kuolinilmoituksia analysoimalla. Sitä vaaraa ei ole, että esityksessä missään vaiheessa mentäisiin rienauksen puolelle. Yleisö saa turvallisessa tilassa nauraa omille peloilleen.


Jännää oli muuten myös se, että yleensä tarvitaan vain yksi mies tasapainottamaan 2-3 naisen olemassaoloa näyttämöllä. Jotain on selvästikin muuttumassa, kun sukupuolijako menee toisin päin.

Voitte mennä Poriin



Mun tekee koko ajan mieli sanoa, että ihmeellistä että noin edistyksellistä teatteria nähdään noin pienessä kaupungissa kuin Pori. Mutta en sano.
Esitykset Kulttuuritehdas Kehräämössä jatkuvat joulukuulle saakka. 

Reija





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti